Kaksivaiheinen evankeliumi

Apostoli Paavali opetti kirjeissään hyvin yksinkertaista mutta kaksivaiheista evankeliumia.

Vanhan testamentin syntiuhrilain (3 Moos 4-5) mukaisesti Paavali käsitti, että kun Jeesus sovitti ristillä jumalattoman maailman synnit, kaikki synnit annettiin ihmisille anteeksi. Siis ihan oikeasti ja lopullisesti anteeksi. Tämä oli Jumalan pelastussuunnitelman ensimmäinen vaihe.

Samalla Paavali ymmärsi omankin kokemuksensa perusteella, että ihminen tuli pelastuksesta osalliseksi vasta ottaessaan vastaan ylösnousseen Kristuksen elämänsä Herraksi. Jeesuksen sovitustyön ansiosta tässä toisessa vaiheessa ei ollut enää lainkaan kysymys teoista vaan ainoastaan uskosta, eli suhteesta Jeesuksen persoonaan. (Room 5:10, 10:9-10, Gal 2:16)

Syntien anteeksianto ja pelastuminen olivat näin ollen Paavalille kaksi aivan eri asiaa, myös ajallisesti.

Evankeliumin vääristyminen nykyiseen muotoonsa tapahtui 400-luvulla, kun kirkkoisä Augustinus loi siitä uuden, yksivaiheisen version. Hän opetti päättäväisesti ja suurella auktoriteetilla, että ihminen sai synnit anteeksi kirkon jakamien sakramenttien välityksellä ja vasta kääntyessään kristityksi. Jeesuksen sovitustyö Golgatalla menetti näin keskeisimmän sisältönsä, kun syntien anteeksianto siirtyi Augustinuksen armo-opissa vaivihkaa Pyhän Hengen ja papiston tehtäväksi.

Jos haluat tietää enemmän siitä, millainen vaikutus kristinuskoon tällä teologisella harha-askeleella on ollut ja on tänäkin päivänä, sinun kannattaa lukea ARMOKIRJAT.

Markku Sarento