Maailman suurin valhe

Mikä mahtaa olla tärkein totuus maailmassa? Eikö se, että Jeesus kuoli puolestamme ja sovitti kaikki syntimme Golgatalla? Ja että me pelastumme nyt vain uskomalla Jeesukseen, eli otamme hänet vastaan elämämme Herraksi.

Entä mikä sitten olisi kaikkein suurin valhe? Varmaankin se, ettei syntejä vielä olekaan oikeasti sovitettu. Että pelastumisessa on kyse nimenomaan teoista ja niiden anteeksi saamisesta, ei elävästä suhteesta Jeesukseen.

Vaikka se kuulostaakin uskomattomalta, niin juuri tällä jälkimmäisellä tavalla kristittyjä on opetettu aina 400-luvun alusta lähtien. Tuohon aikaan kirkkoisä Augustinus nimittäin kehitteli aivan uudenlaisen tulkinnan Jeesuksen ristintyöstä. Hänen oppinsa mukaan Jeesus kyllä "sovitti" koko maailman synnit, mutta kukaan ei silti saanut niitä anteeksi – ei vielä silloin. Ihminen sai Jumalan armon ja anteeksiantamuksen vasta joskus myöhemmin oman katumuksensa ja uskonsa ansiosta, ja kirkon jakamien sakramenttien välityksellä.

Ja vaikka syntien anteeksi saaminen tulikin näin irrotetuksi Jeesuksen historiallisesta ristinkuolemasta Golgatalla, ei Augustinus itse eikä kukaan toinenkaan teologi näyttänyt huomaavan tätä radikaalia opinmuutosta. Eikä anteeksiantamuksen siirtymistä historiasta nykyhetkeen tunnistettu myöskään seuraavina vuosisatoina, vaan se löi leimansa koko läntiseen teologiaan: niin katoliseen, luterilaiseen kuin reformoituunkin.

Ei niin, että meidän tarvitsisi lähteä etsimään syyllisiä eri kirkkokunnista, sillä kukapa muukaan kaiken takana olisi kuin itse valheiden isä. Juuri hän hyötyy eniten siitä, että Jeesuksen työn todellinen merkitys peittyy. Ja hän pääsee niittämään sadon, kun kristityt uppoutuvat omien ja toisten syntien perkaamiseen sen sijaan, että julistaisivat maailmalle ilosanomaa.

Markku Sarento