Psalmi 86:1-7

Daavidin rukous. Herra, kallista korvasi ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä. Varjele sieluni, sillä minä olen uskollinen. Sinä olet minun Jumalani.

Pelasta palvelijasi, joka luottaa sinuun. Armahda minua, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää. Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. Olethan sinä, Herra, hyvä ja anteeksiantava, ja armosi on suuri kaikille, jotka huutavat sinua avukseen.

Herra, kuule minun rukoukseni, kuuntele tarkoin anomiseni ääntä. Hätäni päivänä minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle.

Rukous Vanhan testamentin tapaan

Psalmin säkeet kertovat meille paljon Daavidin luonteesta ja hänen uskostaan. Niistä välittyy hyvin hänen sisäinen nöyryytensä ja halunsa kokosydämisesti noudattaa Jumalan tahtoa. Daavidin rukous on myös vilpitön avunhuuto hädän hetkellä. Samalla se julistaa Jumalan armoa ja anteeksiantamusta jokaiselle, joka häneltä apua pyytää.

Psalmi voisi olla oivallinen rukouksen malli myös meille kristityille, jos siitä ei puuttuisi jotakin perin olennaista: se ei nimittäin mitenkään nojaa Kristukseen ja hänen työhönsä. Tämä on tietysti hyvin ymmärrettävää, koska kuningas Daavid eli noin tuhat vuotta ennen Kristusta.

Daavidin rukouksen vanhatestamentillinen luonne näkyy erityisen selvästi vuoden -38 Kirkkoraamatussa ja Raamattu Kansalle -käännöksessä. Daavid vetoaa rukoillessaan itseensä ja omiin tekoihinsa: "...sillä minä olen kurja ja köyhä... sillä minä olen uskollinen... minä luotan sinuun... sillä sinua minä huudan kaiken päivää."

Kristityn rukous sen sijaan perustuu Jeesukseen ja hänen täydelliseen sovitustyöhönsä. Meitä ei ole kutsuttu rukoilemaan omassa nimessämme, vaan Jeesuksen nimessä. Meidän tulee uskoa Jumalan vastaavan – ja vastanneen – pyyntöihimme sen perusteella, mitä Jeesus kertakaikkisesti teki meidän puolestamme ristillä. Silloin me rukoilemme uskoen Kristukseen.

Markku Sarento