Täynnä vanhurskauden hedelmää

Olen viime päivinä miettinyt meidän uskovien totuudellisuutta sekä tapaa ja kykyä käsitellä ongelmia. Olemmeko me sisältä sellaisia kuin päällepäin näytämme? Vai annammeko ulospäin kaunistellun kuvan itsestämme? Entä voiko toinen ihminen olla meidän lähellämme rehellisesti oma itsensä?

Jos uskoon tulleen ihmisen on elettävä seurakunnan tai toisten uskovien taholta tulevan uskonnollisen paineen takia epärehellisyydessä ja piilotettava ongelmansa näkymättömiin, hänestä tulee väistämättä tekopyhä. Hän siis alkaa esittää olevansa jotakin muuta kuin mitä on. Jos me olemme sellaisia, että meidän seurassamme toisista uskovista tulee vähitellen ongelmansa piilottavia tekopyhiä, on jotakin kertakaikkisen pahasti vialla. Silloinhan heille olisi parempi, etteivät he olisi meidän kanssamme missään tekemisissä.

Meidän seurassamme ihmisten tulisi voida kokea itsensä rakastetuiksi ihan sellaisinaan, kaikkine rikkinäisyyksineen ja huonoine tapoineen, mitään peittämättä. Vain sellaisessa kasvuympäristössä he voivat ajan kanssa todella parantua, ja heidän vanha elämänsä voi jäädä vähitellen kokonaan menneisyyteen. Todennäköisesti myös itsemurha-alttius vähenisi, koska piiloteltavia asioita ei enää olisi. Ja apua ja rukoustakin kehdattaisiin hakea.

Ihmisen ainut toivo on Pyhä Henki. Meidän on annettava Pyhälle Hengelle vapaus muuttaa ihmisiä sisältä päin. Vain hän tietää miten se tehdään, jotta muutoksesta tulisi perinpohjainen ja pysyvä. Ja silloin se hyvä ja kaunis mikä heistä tulee ulos – ja mikä meistä tulee ulos – ei ole tekopyhyyttä, vaan aitoa ja rehellistä uudistetun ihmisen sisältä kumpuavaa Jumalan luomusta. Silloin me, Jumalan kansa, emme ole vain päällisin puolin puhtaita ja pyhiä, vaan myös sisäisesti.

"Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja tieto ja kaikenlainen ymmärrys lisääntyisi, niin että voisitte tutkia, mikä on parasta, ja olisitte puhtaita ja moitteettomia Kristuksen päivään saakka, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi." (Fil. 1:9-11, RK)

Johanna Sarento