Mt 22: 19-21

Tekijänoikeus

Jeesukselle kysymys verotuksesta ei tainnut olla ihan yhtä keskeinen kuin joillekin hänen kuulijoistaan. Hänen sanojensa varsinainen kärki kohdistui toisaalle. Kuka omistaa meidät, kenelle me ihmiset oikein kuulumme?

Monella aikamme ihmisellä on vastaus tähän valmiina. "Ei minua tietenkään kukaan toinen omista. On naurettava ajatuskin, että jollain toisella voisi olla oikeuksia minuun. Tämä on minun oma elämäni!"

1700-luvun alkupuolella syntyi Pohjois-Amerikassa suuri herätysten aalto, joka vaikutti voimakkaasti seurakuntiin ja koko sen aikaiseen yhteiskuntaan. Ihmisten tietoisuus synnin vakavuudesta alkoi syventyä. Mutta he eivät ainoastaan ymmärtäneet synnin ja kadotuksen todellisuutta uudella tavalla, he alkoivat myös käsittää, ettei Jumalalla ole minkäänlaista velvoitetta pelastaa ihmistä.

Ihmiset oivalsivat, ettei heillä voi olla mitään oikeuksia tai vaateita Jumalaa kohtaan. Kukaan ei voi vedota edes Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen. Jumala on täysin vapaa. Jokainen ihminen ansaitsee kadotuksen, ja Jumalalla on täysi oikeus toimia hänen suhteensa niin kuin itse tahtoo. Jos Jumala kuitenkin kaikesta huolimatta päättäisi pelastaa ihmisen, sen täytyisi tapahtua pelkästään hänen armostaan.

Armon välttämättömyyden tajuaminen ohjasi monet turvautumaan Kristukseen saman tien. Pelastuminen oli mahdollista ainoastaan Kristuksen sovitustyön tähden. Ainakin herätyksen alkuvaiheessa oli nähtävissä, että voimakas synnintunto sinänsä ei ollut kääntymyksen ydin tai sen välttämätön ehto. Ihmiset vain alkoivat nähdä selvemmin riippuvaisuutensa Jumalan armosta.

Jumala on luonut meidät, ja hänellä on kaikki tekijänoikeudet meihin nähden. Eikä tämä omistusoikeus perustu ainoastaan luomiseen. Sen vahvistaa myös Jeesuksen suorittama lunastus ristillä. Niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa: "Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta." (1 Kor 6: 19-20)

Annetaan siis Jumalalle se mikä kuuluu hänelle.