Yksipuolinen anteeksianto

Totta, meidän on joskus vaikea antaa anteeksi ihmiselle, joka ei pyydä meiltä anteeksi, eikä osoita minkäänlaista katumusta väärän tekonsa vuoksi. Jeesus kehotti kuitenkin opetuslapsiaan rakastamaan myös vihollisiaan ja antamaan heillekin anteeksi kaiken, jotta he olisivat armahtavan Isänsä lapsia. (Luuk 6:27-38)

Tämän me kyllä voimme ymmärtää.

Mutta kun Jeesus opetuksensa jälkeen meni ristille ja antoi henkensä sovittaakseen koko maailman synnit... Kuinka ihmeessä me voimme ajatella, ettei hän itse olisi toiminut oman opetuksensa mukaan? Miksi Jeesus tai Isä olisivat jääneet odottamaan ihmisiltä anteeksipyyntöjä, ennen kuin antaisivat heille anteeksi? Eivätkö he itse olisi kyenneet antamaan anteeksi myös vihamiehilleen?

Todellinen, Jumalan mielen mukainen anteeksianto on ytimeltään aina yksipuolinen. Se ei ole riippuvainen toisen osapuolen katumuksesta tai anteeksipyynnöstä. Anteeksianto ei myöskään poista kenenkään syntejä; se vain antaa ne anteeksi. Se ei puhdista toista eikä tee häntä paremmaksi. Väärintekijä ei välttämättä tule koskaan edes tietämään, että on saanut kaiken anteeksi.

Tätä taustaa vasten onkin aika mielenkiintoista, että syntien yksipuolinen anteeksianto puuttuu kristillisestä teologiasta kokonaan. Ja useimmiten myös opetuksesta.